vaikka menneisyys tulee jälleen liian lähelle, silti hapuilen aina vain lähemmäs sinua. kuuntelen hiljaisuuden kuiskauksia, jotka kantautuvat korviini nurkkauksista ja oven alta. koko huone henkineen ja varjoineen nukkuu vihdoinkin rauhallista untaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti