kirjoitin muistikirjani eilisen sivulle kysymyksen, joka sai kyyneliin. kysymyksen, jonka tahtoisin esittää tuntemattomalle, koska hänen ei tarvitsisi kantaa huolta toisesta tuntemattomasta.
ehkä se kuitenkin kääntyisi niin, että sen hetken muisto tatuoisi itse itsensä hänen mieleensä. ainakin minulle käy niin monen tuntemattoman kanssa, joka eksyy edes hetkeksi kiertoradalleni;
minne hänen askeleensa ovat hänet kuljettaneet ?
kulkeeko hän tällä hetkellä asfaltoitua vai soraista tietä ?
vilkuileeko hän edes silloin tällöin taakseen vai kulkeeko hän katse kohti tulevaa ?
joidenkin kanssa kiertoratamme kohtaavat toisenkin kerran, milloin saatan uskaltautua kertomaan hänelle, että muistan hänet eilisestä. toisten kanssa tiet eroavat, mutta on huomiseen jääneitäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti