iholleni piirtyi eilen perhosia erivärisistä tusseista vieraan mielen mukaan. kauniimpia, kevyempiä ja vapaampia kuin omani ajatuksista raskaat ja melankoliset. tahtoisin suojella niitä, mutta illalla seitsemän kauhallisen verran vesihöyryä tulee päästämään ne vapauteen.
ikkunan toisella puolella jälleen savuharsoon kietoutuneet lumihovineidot tanssahtelevat jättämättä vastasataneeseen lumeen jälkeäkään. mekin kävimme siellä eilisen yönä tekemässä lumienkeleitä käsi kädessä, mutta meistä jäi muistoja lumen alle.
ihoni alla kohoaa kaipuusi vuoristo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti