nämä päivät ovat odottamista. milloin kenenkin tuloa. päivien jälkeen tuntien laskemista. milloin minnekin menoa, vaikka enemmän minä olen se, joka jää peittojen alle turvaan.
tähti hohtaa kaulassani, luo turvallisen tunteen niiksi lyhyiksi hetkiksi, joina majakan valokeila kiertää muualla huoneessani.
hän tuli äsken. hän lähti äsken. toi lämmön viilenneeseen todellisuuteeni. jätti poistuessaan ovet ja ikkunat auki kylmyyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti