minulla ei ole tänään kovinkaan paljon sanoja, mutta liikaa tunteita. vaaleanpunainen päivä. hän oli väsynyt. hädin tuskin jaksoi istua sängyn laidalla, kuten viimeksikin, mutta viime kerralla hän oli tämän päivän vastakohta. kun hän sulki silmänsä, minäkin suljin omani yrittäen kuvitella, miltä hänestä tuntui sillä hetkellä. en kyennyt.
tiedän, miltä tuntuu toivoa herra kuolemaa vieraakseni. tiedän, miltä tuntuu, kun hän vie rakkaimpani pois. mutta sitä en tiedä, miltä tuntuu, kun se on herra kuolema, joka hapuilee kättäni käteensä.
Haittaako, jos tätä lukiessaan itkettää?
VastaaPoista