27. lokakuuta 2010
yritän aina etsiä taivaalle piirtyvistä myrskypilvistä hopeareunuksia. tähtitaivaan alla kuiskailen salaisuuksiani kuulle, tuolle toista yksinäistä sielua kuuntelevalle taivaankappaleelle. yritän pitää toivon yllä, että joskus joku jossakin, kuten sinä kerran, tulisi ja ottaisi minut halaukseensa.
ensimmäistä kertaa pitkään aikaan uskaltaudun antamaan sanojen virrata vuolaasti huuliltani, kertoa tarinansa vapaana. laulan kaipauksesta ja maailman kauneudesta. kaikesta siitä, mihin kerran uskoin puhtaasti koko sydämestäni. ehkä vieläkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti