kerroin niistä pienen pienistä peikoista, jotka paisuvat yön pimeydessä kuin pallokalat pelokkaina, paitsi etteivät ne pelkää. minä kuitenkin pelkään.
ulkona pöllyää lumi ja savu keskenään luoden näköherkille silmille uudenlaisia kuvajaisia. kop kop, jokin koputtaa ikkunaan saaden sen räsähtämään.
leikkelin vanhoista lehdistä kuvia, kuten viime keväänä mutta en yhtä intoa pursuten, ja sanoja, jotka suljin väliaikaisten kansien suojaan.
viikonloppu ilman sinua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti