jään jälleen istumaan lasiterassin kylmyyteen, vilkuttamaan poislähtevälle turvalliset matkat, ääneti huutamaan yksinäisyyttäni räsymatolla kierien ja rappuset alas vasten ovea.
ikkunat huurustuvat näköesteiksi, joiden takaa tarkkailla ohikäveleviä huomaamattomasti. silti he tuntuvat näkevän minunkin lävitseni. rikkinäinen sydän, altis mieli, mutkikas sielu.
säätiedotuksessa kartalla mollotti iso oranssi aurinko, mutta täällä taivas on kalpea. eilen satoi lunta ja olin lyhyen hetken hymy lämpimissä talvikengissäni loskaisella parkkipaikalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti