kova kylmä maa jäässä alla, kun putosin korkealta veren maku suussani, vaikka join appelsiinimehua hitaasti madellen ajatuksissani. kahvia, kiitos, ääni sisälläni nosti äänenkorkeuttaan, mutta minä en tahtonut vielä herätä kärsimään todellisuuden mieleenjuolahduksista.
toinen aamu peittojen alla, mutta en tiedä tuleeko kolmatta äskeisen reissun jälkeen. otan jonkin aikaa todellisuuden puolikkaina, enkä nuku päiväunia en. haahuilen vain rikkoen toistuvasti todellisuuden rajan turvallisuusaluetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti