kuuntelen kappaleita, joita minun ei pitäisi vielä kuunnella, toivottavasti ei koskaan. vielä moneen kuukauteen, toivon.
säpsähdin jo, kun kotipuhelimessa valo vilkkui vastaamattomasta puhelusta. ei, he soittaisivat suoraan äidin puhelimeen, ei kotipuhelimeen.
minulla on moninkertaiset traumat surupuheluista vastaajassa, mutta silti toivoisin, että jokainen minulle soittava jättäisi sanansa vastaajaani. kauniiksi muistoiksi.
toissapäiväiset sanat veljeltä siskolleen herättivät. minunkin pitäisi käydä katsomassa sinua taas, istumassa sängyn laidalla ja katsomassa uutisia raa’asta maailmasta, vaikka sinun kohtalosi on raaempi.
tunnen omat ongelmani niin pieniksi sen rinnalla, mitä sinä olet joutunut kokemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti