hukun jälleen kirjojen sivuille, tai vain sen yhden ainoan, ja laulujen sanoituksiin. maailmoihin, jonne pääsyn ne mahdollistavat. olen pienestä lapsosesta lähtien peilannut omia tuntojani lukemistani ja kuulemistani sanoista. yksikin sananen voi synnyttää valtavan tunneryöpyn sisimmässäni.
luen jälleen beigen kirjekuoren kirjettä. olen lukenut sen jokaisena iltana saapumisillasta lähtien. kolmen kysymyksen sijasta näen kirjeen täynnä sanoja vailla vastauksiaan. minulla ei ole niitä, edes niihin, joihin vaaditaan. minulle yritettiin tänään antaa niitä, mutta jokainen niistä osoittautui ajatusmaailmaani sopimattomiksi.
lapsuuteni oli kaikkea muuta kuin onnellinen, mutta tahtoisin olla taas lapsi vailla pelkoa kaikesta pienimmästäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti