keskellä yötä maali alkaa kupruilla irti seinistä. kuulen, kuinka taivas romahtaa ja lattia täyttyy sinisistä pilvenriekaleista.
lasken mielessäni aikaa odottaen, että painajainen lakkaisi ja heräisin. mutta minä vain havahdun siihen, etten ole nukkunut tänäkään yönä, ja huokaisen tyhjää.
läsnäolosi säikyttää minut yhä uudelleen. siitä huolimatta painaudun sinua vasten hymyillen ja suljen silmäni uneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti