kaipaus kävi niin suureksi, että soittaa uskaltauduin. sekunnit ennen vastaamista, vaikka vastaus tulikin hetkessä välimatkaan nähden, olin kyyneleiden partaalla. onnesta ja kaipauksesta – siitä, että minulla on edelleen heidät elämässäni.
kirjoitin vuorosanoja paperille, mutta eihän se mennytkään enää sen jälkeen niin, kun aikojen ikävöinti purkautuu itkuna langan molemmissa päissä. sekavia lauserakenteita kielten rajoja murtaen.
kuiskasin hyvää yötä ja hieroin unet silmäkulmistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti