tahtoisin painautua sinua vasten heti, kun näen sinut. sulkea lämpimään syliin, vaikka minua paleltaa. mutta hymyilen ja otan askeleen taaksepäin, mistä katselen sinua etäisesti vastahymynkareita kasvoiltasi etsien.
aiemmin istutin kukkasia kasvamaan piakkoin lumen peitettäväksi. vaikka en ole talvenlapsi, vaikka pimeänä talviaamuna synnyinkin, ehkä toivon, että lumi sataisi jo. valokuvasin luontoa muistojen syövereihin siltä varalta. ehkä näytän niitä vielä teille.
huomenissa viimeiset lehdet katoavat vihermatolta nurkan taakse – en tahdo en –, minne tehnen syksyn muisteluretken jos en toisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti