5. lokakuuta 2010

huudan pelotellakseni ne pois, mutta ne tulevat silti aina vain lähemmäs. ne eivät pelkää toisin kuin minä pelkään, vaikka yritän olla yhtä rohkea kuin sinä opetit minua vuosia sitten.

piirrät jälleen käsivarteeni rohkaisevia sanoja, meidän yhteisellä kielellämme, jota kukaan muu ei ymmärtänyt. en saa käyttää niitä missään muussa tilanteessa kuin tässä, voimakkailla äänenpainoilla äänenkorkeutta kuiskauksesta kuitenkaan nostamatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti