17. lokakuuta 2010





ei yksi pahaa tee, toistin itselleni ja heitin kahdeksannen kauhallisen. 

kaikki meni hyvin, kunnes yö muutamaa tuntia myöhemmin koputti oveen käsissään paksu nippu painajaistarinoita. vain sinua varten, hän kuiskasi, kauniita unia, lapsonen. jouduin hengittämään mitä pelottavimpia juonenkäänteitä, haparoimaan yksin yön kaiteettomien siltojen ylitse korkeuksissa kohti aamun sarastusta.

onneksi ensi yönä en ole enää yksin, vaikka jaankin sänkyni itseni kanssa – hän tulee oven toiselle puolelle tuomaan turvaa rauhattomiin öihini.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti