siitä on vuosia tänään kymmenen, kun näin sinut viimeksi, mustahiuksinen enkelini.
yksin muutin kaupunkiimme, missä näin sinut busseissa ja kaduilla; istuin kanssasi puistoissa, suihkulähteen laidalla vilvoittelemassa ja punaisissa pehmeissä tuoleissa katsomassa eläviä kuvia. tein asioita, joita suunnittelimme tekevämme yhdessä, mutta tein ne yksin.
viihdyit sinisessä maailmassani, vaikka viimeisenä iltanasi sanoit vihaavasi taivasta, koska se on sininen. kirjoitin sinulle pitkiä kirjeitä, jotka piilotin ympäri asuntoa ennen avainten tiputtamista asunnon nro 15 postiluukusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti