juuri äsken pidemmät päiväunet kuin viikkokausiin öisin. muutamaan yöhön yhteenlaskettuna. kauniita unia, joiden kauneudelle ei ole tarpeeksi sanoja. ei painajaisia, joissa putoaa yhä korkeammalta tajutakseen vain olleensa koko ajan hereillä. ei kipua, jota äidin ennen syvimmätkin haavat parantanut puhallus ei helpota. silti minä pelkään jokaisena hetkenä sulkea silmäni, kuten hän aavistelikin, mutta sulki oven hymyillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti