sateentuoksuisena palasin syksyn ensimmäiseltä yöretkeltäni. pakenin katuvalaistusta sinne, minne vain tähdet näkyvät. tumman taivaan alla istuin odottaen, että alkaisi tuulla.
tähdenlentoina olet vielä elämässäni.
kietouduin kaulahuivini lämpöön, kun ensimmäiset puhallukset tulvivat aaltoina rannalle. kuten sinä viimeisenä yhteisenä syyskuisena iltana, tein hiekkaan enkelin.
palasit luokseni hetkenä, jona hiljaisuus sulki kaiken ympäriltäni. kuulin sanojesi kaiun vain, mutta silmät suljettuani näin, kuinka vierelleni piirtyi toinen enkeli sulkien omani syleilyynsä.
itkin koko paluumatkan takaisin todellisuuteen. sade oli lakannut, mutta kuulin silti, kuinka pisarat iskeytyivät asfalttiin. ne olivat minun kyyneleitäni, jotka tahtoivat takaisin ihollesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti