kolmen tunnin unien jälkeen havahdun uudelleen tyhjyyden tunteeseen. se kietoutuu ympärilleni, sulkee sisälleen ja hukuttaa syvemmälle kuin koskaan aiemmin.
tummaa, lähes mustaan taittuvaa, on kaikkialla ympärillä. siniset tähdet leijailevat jälleen pimeyden keskellä, seinillä, katossa ja lattialla. hetken olen yksi heistä, hiljalleen haalenen pois.
tekisi mieli soittaa, kertoa, kuinka vaikeaa yksin on hengittää. voisitko tulla takaisin ? mutta en uskalla taittaa ajatuksen kukkaakaan paljastaakseni todellisuuteni tilan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti