unessa kaikki oli väärinpäin. minulla oli lyhyet, räiskyvän punaiset hiukset. ihoni oli kalpea kuin lumi askeleideni alla ( miksi unissani on usein talvi ? ), huuleni verenpunaiset ja silmämeikkini tummanpuhuva, kuten myös vaatteeni. kirjaimet muistikirjani sivuilla olivat koukeroisia muodostaen runollisia sanoja.
unessa kaikki oli kuten ennen. olin kerran tuo nuori tyttö, joka ei pelännyt todellisuutta ja jonka silmissä maailma oli kauniimpi ja väreiltään kirkkaampi, vaikka ulkokuoren perusteella sitä ei olisi välttämättä uskonut. mieltäni eivät varjostaneet myrskypilvet, enkä kadonnut toisiin maailmoihin, jotka ovat täynnä pahantahtoisia henkiä. elämä ei ollut mustavalkoinen.
toisinaan ajassa olisi parempi palata takaisin muuallakin kuin painajaisten väliaikaunissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti