olen valmis, jos laulunsanoihin on uskomista. aamuyöstä kuulokkeissa soi scandinavian music groupin valmis menneen kesän muistojen ollessa vielä arkoina kohtina iho(n a)lla:
hankasin hänen numeronsa kämmenselästäni, rakkauteni anastaneen tytön; valehtelin yhdelle olevani kirjailija ja toisille esittäydyin edelleen niin, etten muista enää, kenelle kukakin olen; join miehiä itseäni enemmän pöydän alle pelätessäni jokaista heistä; sadepäivinä istuin räystään alla ottaen vettä talteen pestäkseni hiukseni; unohdin parittomina päivinä, mistä olen tulossa ja parillisina, minne olen menossa – yleensä en mistään enkä minnekään, omassa maailmassa oli turvallisempaa.
mutta mihin minä olen valmis ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti