tunnen hiljalleen sulautuvani varjooni muuttuen yhtä pelokkaaksi ja erakoituneeksi, kuten minun on jo kauan aikaa ennustettu ilman kortteja ja lasipalloja.
rakennan muuria ympärilleni, naulaan pimennysverhon ikkunanpuitteisiin ja lopulta lukitsen ovet, vaikka ei kukaan ( todellinen ) tule koputtelemaan. täällä olen turvassa, lupaan itselleni, vaikka tiedän peikkojen läpäisevän jokaisen esteen.
olen kiinni ohuella langalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti