saan ahdistuskohtauksia toisensa perään, pelkästä ajatuksestakin. kaikki on pian ohi kokonaan. rauhoitun, hetkiseksi. paras tunnetila.
tärisen kuoreni alla niin, että se paistaa kesäauringon lailla ulkopuolellenikin. eikä se ole hyvä asia laisinkaan. kunpa olisin vain palelluttanut itseni viime yönä, mutta tätä on ollut siitä lähtien, kun vaaleanpunainen pääsi lopulta vapauteen. etsin muita syitä seurauksille, mutta mikään ei täsmää, kuten eivät heidän diagnoosinsakaan todellisuuteeni.
pian hän herää. yritän kertoa hänelle viimeöisen tarinan, joka minulle kuiskailtiin. jouduin pitämään valot päällä läpi tuntien. silti kaikki oli liian todellista ollakseen vain hallusinaatiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti