kun kaikki kaikkialla muistuttaa vain sinusta. tv’ssä kasvosi, lauluissa äänesi, ihollani kosketuksesi. en pääse pakoon. edes peittojen alla, siinä sängyn keskikohdassa, jokainen muisto sinusta on elävämpi kuin koskaan aiemmin.
tunnen seinien kasvavan ympärilleni laatikoksi, kuten pieninä mahduimme tv-tason sisään ja ovi kiinni – ensimmäinen paniikkikohtaukseni ennen lastentarhaa. kerälle aikuinenkin mahtuu, ei vain lasten kokoon.
tule ja ota minut syliisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti