odotan päivä päivältä enemmän perjantaita, vaikka sen jälkeisistä tapahtumista paljastuu aina vain enemmän varjopuolia. yksinjäämistä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, odottamista vain myös, hitaita pelokkaita päiviä seinien ulkopuolelle uskaltautumatta. eniten tulen laskemaan jälleen ensin öitä ja sitten tunteja, minuutteja. sinne meni kymmenen ja toista sekuntia hengittämättä. sitten pääsen toivottavasti pois, mutta ennenkin lupaukset on petetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti