vaaleanpunaisella lattialla sateenkaaritaivaan alla selaan vanhoja valokuva-albumeja. lapsuus tuntuu etäiseltä.
ensin olin vain minä yksin, mutta pian tuli hän samanlaisessa mikki hiiri –paidassa. valoin valoimme toivon yhteisestä tulevaisuudesta, mutta tarinamme siirryttyä toiselle vuosikymmenelle yksien jalanjälkien sijasta tuli kahdet erillään yksinäiset. muutama viikko sitten lupasimme moikata, kun kohtaamme seuraavan kerran. josko tarinamme jatkuisi kolmannella vuosikymmenennellämme.
uusia tarinoita on syntynyt kyllä, mutta yksikään ei ole kasvattanut yhtä vahvoja juuria. tällä hetkellä olen onnellisin erityisesti kahdesta tarinasta, joille en tahtoisi koskaan kirjoittaa loppua, en ainakaan surullista. nämä kaksi valaisevat aina jokaisen hetkeni pimeyteeni syttyvällä valollaan. ilman heitä en olisi edes puolikasta nykyisestä.
kirjoittaisitko kanssani uuden tarinan ? lupaan kirjoittaa koko sydämestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti