14. lokakuuta 2010

illalla hän opetti minulle ranskalaisen letin teon. hymyilin. sormet eivät olleet enää solmussa omiin hiuksiin öisin harjoiteltujen jälkeen. vatsassa kiherteli nauru.

yöllä he istuivat sängylläni ja heiluttelivat jalkojaan laidan yli, kuten me laiturilla sinä kesänä, jona taivas maalautui violetin sävyihin yhteisinä iltoinamme.

aamulla minä piirsin kämmenselkääni ensimmäisen perhoseni, ison punaisen, ja nimesin sen tytön mukaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti