kuiskaan hei hei raolleen avatun oven takaa, mutta sinä et kuule sanojani enää – olet jo poissa.
olen yrittänyt kirjoittaa päivittäin pieniä paloja, solmia niistä totuuksia, mutta sanoja on vaikea saada pysymään paikoillaan. annan niiden olla vapaana, kunnes ne palaavat häntä koipien välissä takaisin ulkomaailman jäätyneisyydestä.
hymyilit, kun annoin kuukausien varrella kokoamani lahjasi. parasta, mitä voit minulle antaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti