hän heitti minut pois kuin räsyisen nuken. en ollut selvästikään hänen ensimmäisensä, muistoarvorooliltani tärkeysasteikon kärkipäässä, mutta en jaksa enää välittää mistään.
istuin punaisissani tuoliin köysin sidottuna, vaikka en olisi tahtonut edelleenkään liikahtaa mihinkään suuntaan. kunnes koitti hetki.
hymy kiiri huulilleni hetkeä ennen kuin mätkähdin maahan ihmisjoukon tuijotettavaksi. sieluni tahtoi jäädä siihen, mutta kehoni kivuista huolimatta kiirehti pois paikalta romahtamaan kylmälle lattialle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti