8. syyskuuta 2010

toivon, että hän olisi totta minulle, eikä vain hahmo näytöillä, jonka sanojen luomaan todellisuuteen paeta silloin, kun tahtoo hetkeksi pois omastaan. siellä olisi turvallista, hänen luonaan.

tämä on yksi näistä tarinoista, joista ei koskaan tule totta. ne vain pysyvät haavekuvina mielessä. odotan jokaista iltaa, jotta kuulisin hänestä edes yhden pienen sanasen. nämä ovat kuitenkin viimeisiä yhteisiä iltojamme, joten joudun tuudittautumaan muistoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti