sinä kerroit sen suoraan, kuinka paljon pelkäät, kun kolme kolmekymmentäkolme olin soittanut itkuisena ja sekavana.
aamulla, kun soitit, mieleni oli pyyhkinyt suurimman osan niistä seitsemästä minuutista jättäen jäljelle vain kosketusarkoja muistijälkiä.
suojelit minua jättäen kertomatta öisestä, vaikka et ollutkaan voinut pelastaa minua todellisuuden juonenkäänteiltä.
vannoin sinulle ne samat lupaukset, jotka lupaan itselleni jokaisena aamuna unta pakoiltuani havahtuessani oven kolahduksiin.
Toivottavasti ne lupaukset pitävät, ihan itsensä takia.
VastaaPoistajos ne on tehty pitämään, uskon niiden pitävän, vaikka hänet onkin jo poispyyhitty.
VastaaPoista