yö vaihtoi toistuvasti väriään, kuten mielialani viime päivinä. sinisestä syvän violetin kautta punaiseksi; purppuraisia pumpulipilviä. värien usva leijui huoneessa ympärilläni, näin ne silmät sulkiessanikin.
perhoset yrittivät lentää turhaan luokseni, sillä hiljaisuuden langettua yhdenkin kyyneleen tipahtaminen poskipäälle rikkoo taian.
aamun jo sarastaessa maailmani ulkopuolella tuuli tyyntyy ja saan yön ensimmäisen uneni, rauhattoman ja sekavan kuten minä edellisyönä. kahden ja puolen tunnin kuluttua havahdun, kun todellisuus särkyy jälleen ja uusi vuoristorata-ajo alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti