en ole valmis vielä, epäilen etten koskaan enää.
luonnostelen elämääni vasta lyijykynällä ilman värejä, koska kaikki näyttää kauniimmalta mustavalkoisena. en uskalla koskeakaan väreihin, koska ne on vaikea saada pois.
toisaalta nyt on vihdoinkin syksy ja värien loiston voi nähdä kaikkialla ympärillään, eikä tarvitse enää paeta omaan maailmaan, missä on ikuinen ruska-aika.
en halua tehdä mitään pysyvää. haluan voida pyyhkiä kaiken ja aloittaa uudelleen, jos niin tahdon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti