palelen. kiedon punaista villatakkiani lähemmäs ihoani ja siskon neulomaa myssyä niin, että otsatukka, jonka melkein leikkasin viime yönä, hädintuskin näkyisi sen alta.
syksy. ruskaiset puut niiden kortteleiden rännikaduilla ja siinä puistossa, joille askeleeni kaipaavat yhä edelleen. kotikaupunki. tutut kadut, joille eksyin vielä viimeisenä vuotenanikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti