8. joulukuuta 2010

tulin juuri ulkoa. tuuli tuiversi ohuen villatakin lävitse, mutta minä en tuntenut mitään. vielä vähemmän tunsin silloin, kun ohikulkija poimi minut hangesta hypotermian partaalta. vain hyvän olon ja lämmön, sillä en ollut siellä yksin. hän oli seuranani, laulamassa minulle sinisestä taivaasta tähtineen. en jäänyt odottamaan lisäapua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti