2. joulukuuta 2010

peittojen alle on jälleen helpompi kadota. turvaan ja lämpöön. vaikka olen vain pyörinyt laidalta toiselle niin kuin kesän lopussa laivalla. jännitys haluaisi loppua jo tähän iltaan, mutta uhka on jatkua huomiseen iltapäivään.

hän nauroi minulle ja minä hetken mietin, että kunpa hän olisi joulupukki, jolta minä voisin repäistä partansa pois. jos se olisi aito, se sattuisi häneen yhtä paljon kuin hänen sanansa minuun. sen siitä saa, kun avaa viimeisen joulukalenterin luukun.

kaapin alimmaisen laatikon pohjalle kertyy kynttilöitä, joiden tuoksut puskevat läpi kaapinovesta. polta minut, polta minut. päätin jo kauan sitten, että haluan polttohautauksen ja tuhkana luonnonlapseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti