laitoin siivet paikoilleen ensimmäisen kerran. ne ovat hopeanväriset. tuulenpuuskissa lensin, kuten ennen olin lentänyt. ei hätäistä räpyttelyä vaan sulavaa liitoa.
minulla oli turvasyli, jossa en kuitenkaan tuntenut oloani itsekseni, niin rakastunut kuin saatan ollakin. epävarmailen kaiken suhteen, enkä puhu vain meistä vaan koko tästä elämästä.
kuinka kauan enää ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti