poltin eilen syksyn ensimmäisen kynttilän ( mansikantuoksuisen ), julistaen uuden vuodenajan alkaneeksi.
huone värittyi oranssin ja punaisen sävyihin liekin lepatellessa seinillä luoden varjoja omani ystäviksi. hän uskaltautui päivän viimeisillä minuuteilla ensimmäistä kertaa ulos peittojen alle luomastani turvapesästämme.
satoi. pimeällä sade on kuin usvaa ja metsä katoaa näkyvistä. aistien varassa hapuilin sammalmättäältä toiselle; haistoin raikkauden, maistoin marjat, tunsin puiden kaarnan, kuulin tuulen huminan ja näin valveunia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti