3. syyskuuta 2010

kaupan nurkalla, hetkenä, jona olin juuri astumassa askelmaa ylös, kuulen pienen tytön kuiskaavan toiselle tytölle tahtovansa samanlaiset hiukset kuin tuolla enkelillä. näkökenttäni laidalla näen hänen pienen etusormensa osoittavan minua kohti.

ehkä sana enkeli oli vain harhaa korvilleni, ja sydämelleni, mutta tuona hetkenä tahdoin jäädä leijumaan siihen, kun kumpikaan jalkani ei koskettanut maata eikä tuijotettuna ja osoiteltuna oleminen tuntunut laisinkaan pahalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti