27. elokuuta 2010
valkotukkainen tyttö tulee illalla hetkeksi luokseni. leivoimme aamulla suklaakakun hänelle. kunpa minunkin tuloani olisi juhlittu yhtä paljon aikoinaan, edes kerran. en antaisi valtaa tälle apeudelle – jos voisin tunnekontrolloida itseäni – , joka tekee tästä päivästä oikeastaan ruosteenvärisen, mutta tämä salaisuus on valkoinen kuin lumihiutaleet ikkunassani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti