silmät kiinni kävelin mäkeä alas muistojen palauttaessa lapsuuden talvia kuvina silmäluomilleni. ei ollut kylmä, vaikka uhkarohkeasti lähdin matkaan tyttömäisyyttäni korostavassa kukkamekossa. lapsina laskimme pihamäkeämme alas kaikkina vapaina hetkinä silmät kiinni pelkäämättä autoja tai hurjia hyppyristä ilmaanlentoja toisin kuin vanhempamme pelkäsivät.
tarvitsen vapaudentunteen, tahdon rohkeuden tarttua hetkiin. niitä lähdin etsimään valojen sammuttua sälekaihdinten takana. kävelin kylän toiselle laidalle nähdäkseni koivut, jotka jo kellastuvat, kuten mummo sanoi nähneensä. ei hän houraillut tuskissaan, tai sitten minäkin näin harhoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti